Epäobjektiivisuus

Epäobjektiivisuus tarkoittaa tilaa tai laatua, jossa havainto, tulkinta tai raportointi ei ole täysin riippumaton tai neutraali, vaan latautuu henkilön mielipiteisiin, arvoihin ja kokemuksiin sekä laajempiin kulttuurisiin ennakkokäsityksiin. Se voi ilmetä sekä arjen havainnoinnissa että ammatillisessa työssä.

Epäobjektiivisuus esiintyy eri aloilla. Journalismissa se voi näkyä valikoivina lähteiden valintoina, korostettuina tulkintoina tai sananvalinnoissa, jotka vaikuttavat lukijan käsitykseen tapahtumista. Tutkimuksessa ja tieteessä se ilmenee esimerkiksi vahvistusajatteluna (konfirmaatio), datan valikoimisena tai tutkimusasetelman suunnitteluna siten, että se suosii tiettyä johtopäätöstä. Taidekritiikissä subjektiivisuus nähdään usein kriitikoiden henkilökohtaisena näkökulmana, joka sekä rikastuttaa että voi vääristää tulkintaa.

Keinoja epäobjektiivisuuden minimoimiseksi ovat refleksiivisyys ja oman aseman sekä rajoitteiden tunnistaminen, menetelmien läpinäkyvyys ja toistettavuus sekä triangulaatio: useiden lähteiden ja menetelmien yhdistäminen. Lisäksi preregisteröinti, avoin data sekä läpinäkyvä vertaisarviointi tukevat luotettavuutta.

Objektiivisuuden tavoite ei aina ole saavutettavissa tai toivottavaa kaikilla aloilla. Tässä mielessä epäobjektiivisuus on inhimillinen ja kulttuurillisesti välivaihe, jonka tunnistaminen ja hallinta parantavat kriittisyyttä ja luotettavuutta. Tieteessä ja journalismissa pyritään kuitenkin minimoimaan ei-toivotut vaikutukset.