Epämekaaniset

Epämekaaniset on termi, jota käytetään kuvaamaan ilmiöitä, selityksiä tai tutkimusotteita, jotka eivät ole riittävän hyvin selitettävissä pelkästään mekaanisten vuorovaikutusten perusteella. Käsite heijastaa siirtymää mekanistisesta maailmankuvasta kohti selityksiä, joissa huomio kiinnittyy systeemitason ominaisuuksiin, informaation käsittelyyn tai ei-mekaanisiin tekijöihin.

Käyttökohteita on monilla tieteenaloilla. Biologiassa epämekaaniset selitykset voivat painottaa kemiallisia ja signaalointiprosesseja, ei-jäykkiä rakenteita tai emergenttejä ilmiöitä solujen ja järjestelmien tasolla. Kognitiivisessa tieteessä niiden tarkoitus on ymmärtää aivojen toiminnan luonnetta, jossa päätelmät ja muistitoiminnot eivät aina seuraa pelkästään mekaanisista vuorovaikutuksista. Sosiologiassa ja taloustieteessä epämekaaniset lähestymistavat korostavat järjestelmän käyttäytymisen tilastollisia, toiminnallisia tai normatiivisia piirteitä.

Historian kontekstissa epämekaaniset ja mekanistiset selitykset ovat kilpailevia tai täydentäviä tapoja ymmärtää maailma. Kritiikkiä kohtaan huomautetaan, että raja mekanistisen ja ei-mekaanisen välillä voi olla tulkinnanvarainen, ja monissa tapauksissa sekä mekanistiset että epämekaaniset näkökulmat ovat tarpeen.

Nykykielessä termiä käytetään vaihtelevasti. Se ei viittaa yhtä yksiselitteiseen ilmiöryhmään kuin esimerkiksi "mekaaniset", vaan kuvaa laajaa kirjoa ei-mekaanisia osa-alueita sekä selitys- ja tutkimusotteita.