Epidermiksessä

Epidermiksessä tarkoittaa tilaa, jossa jokin tapahtuu, esiintyy tai vaikuttaa ihon uloimman kerroksen sisällä. Termiä käytetään laajalti fysiologiassa ja dermatologiassa, kun halutaan korostaa paikallistumista epidermikseen eikä dermikseen tai syvempiin kudoksiin.

Epidermis on ihon uloin kerros, jolla on keskeinen rooli barierina: se estää läpivuotamisen, kuivumisen ja mikrobien pääsyn syvempiin kudoksiin. Ihon voimakkaasti keratinisoitunut ulkokerros, sarveiskerros, muodostuu keratinisoituneista soluista ja irtoaa hilseillen. Epidermis koostuu useista kerroksista tyviskerroksesta (alimpana) ylöspäin, ja siellä on useita solu- ja mekanismeja, jotka ylläpitävät tasapainoa sekä uusiutumista.

Solutyypeiltään epidermiksessä esiintyvät pääasiassa keratinosyytit, jotka muodostavat suurimman osan solukostosta; melanosyytit vaikuttavat ihon pigmentaatioon melaniinin kautta; Langerhansin solut osallistuvat immuunivastaanottoon ja esittelevät antigeenejä; Merkels solut liittyvät mekaaniseen aistiinnykyyn. Epidermiksen verisuonia ei ole, vaan ravinteet ja hapetus tapahtuvat dermiksen kautta diffuusion avulla.

Käytännön merkitys termille “epidermiksessä” näkyy erityisesti lääketieteellisissä sovelluksissa: paikallinen lääkehoito ja kodeihin liittyvät tutkimukset painottuvat epidermiksen bariäärien läpivientiä; UV-säteilyn vaikutukset, kudosten paraneminen ja tulehdukselliset ihosairaudetkin voivat rajoittua epidermikseen. Understanding epidermiksessä tapahtuvat prosessit auttaa arvioimaan hoitoja ja altistumisten vaikutuksia ihon uloimmassa kerroksessa.