Epänormaaliuteen
Epänormaaliuteen on suomenkielinen termi, jolla viitataan tilaan tai prosessiin, jossa jokin ilmiö, käytöksen piirre tai järjestelmän tila muuttuu epänormaaliin suuntaan. Käytettävyys ja merkitys voivat vaihdella kontekstin mukaan, mutta yleisesti termi kuvaa siirtymää normaalista poikkeavaan tilaan.
Kielellisesti epänormaaliuteen muodostuu adjektiivista epänormaali sekä -euteen -päätteestä, joka ilmaisee liikkeen tai siirtymän kohti tilaa. Sitä
Käyttökonteksteja ovat esimerkiksi lääketiede ja psykologia, jossa epänormaaliuteen viittaaminen voi tarkoittaa patologisia muutoksia; tilastotiede ja laadunvalvonta,
On tärkeää huomata, että termi on kontekstisidonnainen eikä se yleensä ole kliininen diagnoosi. Eri aloilla kriteerit
Lisätietoja: epänormaalius, poikkeavuus, anomalisuus ja normaalijakauma.