Epäluotettavuus

Epäluotettavuus tarkoittaa tilaa tai ominaisuutta, jossa jokin väite, mittaus tai ilmiö ei ole luotettava. Käsitettä käytetään laajasti eri aloilla kuten tieteessä, tilastotieteessä, informaatiopalveluissa ja teknologiassa kuvaamaan epäjohdonmukaisuutta tai virheitä.

Tilastotieteessä epäluotettavuus tarkoittaa mittauksen epäjohdonmukaisuutta: toistettavat mittaukset voivat erota toisistaan, ja tulokset voivat heijastaa mittausvirheitä sekä otoskokoja. Luotettavuus kuvaa mittauksen toistettavuutta; epäluotettavuus heikentää tilastollista pätevyyttä.

Informaation kontekstissa epäluotettavuus liittyy lähteiden uskottavuuteen ja tiedon laatuun. Luotettavat lähteet tarjoavat tarkistettavissa olevaa todistusaineistoa, avoimet metodit ja riittävät lähdeviitteet. Epäluotettavuus voi johtua virheistä, harhaanjohtavasta tarkoitushakuisuudesta, sensaatiohakuisesta uutisoinnista tai kontekstin puutteesta. Verkkotiedon arvioinnissa epäluotettavuutta arvioidaan lähteen auktoriteetin, päivittyvyyden ja ristiriitojen perusteella.

Arviointi ja vähentäminen: epäluotettavuutta voidaan parantaa käyttämällä triangulaatiota, vertaisarviointia, dokumentaatiota ja toistettavuutta sekä huolellista lähdekritiikkiä. Järjestelmä- tai teknologia-ympäristössä luotettavuus tarkoittaa, että järjestelmä toimii odotetusti ja harvat tai pienet virheet korjataan nopeasti.

Epäluotettavuudella voi olla vaikutuksia päätöksiin, luottamukseen ja riskien hallintaan. Siksi läpinävyys, arviointimenetelmät ja laadunvalvonta ovat keskeisiä sekä tieteessä että käytännön sovelluksissa.