Epäferroisissa

Epäferroisissa on suomenkielinen termi, joka kuvaa metalleja ja metalliseoksia, jotka eivät sisällä merkittävästi rautaa tai rautapohjaisia ferromagneettisia materiaaleja. Käytännössä se kattaa laajan joukon aineita kuten alumiinin, kuparin, sinkin, tinan, lyijyn, nikkelin, magnesiumin, titaanin sekä jalometallit kuten kullan ja hopean.

Epäferroisten metallien tyypillisiä ominaisuuksia ovat alhainen magneettisuus tai sen puute, usein parempi korroosionkestävyys kuin rauta- ja teräsperheellä sekä erilaiset mekaaniset ja kemialliset ominaisuudet, jotka tekevät niistä sopivia erityiskäyttöihin. Monet epäferroiset ovat hyviä sähkön- ja lämmönjohteita (esim. kupari, alumiini) tai keveitä ja lujuuteen suhteessa edullisia (esim. alumiini, titaani).

Sovelluksia löytyy laajasti elektroniikasta ja sähköteollisuudesta rakennus- ja automaatioteollisuuteen, sekä ilmailu- ja avaruusteollisuuteen, joissa materiaalin keveys ja korroosionkestävyys ovat tärkeitä. Jalometalleja käytetään koruissa ja elektroniikassa niiden erityisten fysikaalisten ja kemiallisten ominaisuuksien vuoksi.

Epäferroisten kierrätys, puhdistus ja erottelu ovat teollisesti merkittäviä, ja ne tehdään usein pyörrevirta-, tiheys- tai kemiallisilla menetelmillä. Monet epäferroiset, kuten lyijy, vaativat ympäristönsuojelullisia varotoimia niiden myrkyllisyyden vuoksi. Markkinat ja hinnat seuraavat globaalien hyödykemarkkinoiden kehitystä.