Entsyymimääritysmenetelmät

Entsyymimääritysmenetelmät ovat joukko laboratoriotekniikoita, joita käytetään mittaamaan entsyymin aktiivisuutta tai konsentraatiota näytteessä. Nämä menetelmät perustuvat usein entsyymin katalysoiman reaktion nopeuden mittaamiseen. Entsyymit ovat biologisia katalyyttejä, jotka nopeuttavat spesifisiä biokemiallisia reaktioita, ja niiden aktiivisuuden mittaaminen on olennaista monilla tieteenaloilla, kuten biokemiassa, lääketieteessä ja elintarviketeollisuudessa.

Yleisimpiä entsyymimääritysmenetelmiä ovat spektrofotometriset menetelmät, joissa mitataan joko substraatin kulutusta tai tuotteen muodostumista valon absorption muutoksena. Jos reaktiossa syntyy tai kuluu valoa absorboiva yhdiste, sen pitoisuuden muutos voidaan seurata ajan funktiona. Fluoresenssimenetelmät ovat myös yleisiä, erityisesti silloin kun reaktiossa muodostuu tai kuluu fluoresoivaa yhdistettä. Nämä menetelmät ovat usein herkempiä kuin spektrofotometriset.

Muita menetelmiä ovat esimerkiksi sähkökemialliset menetelmät, jotka mittaavat reaktioon liittyviä sähköisiä signaaleja, kuten pH:n tai hapetus-pelkistyspotentiaalin muutoksia. Radioaktiivisia menetelmiä voidaan käyttää, jos reaktiossa käytetään tai syntyy radioaktiivista merkkiainetta, mutta näiden käyttöä rajoittavat turvallisuussyyt. Entsyymimääritysten tulokset ilmaistaan usein entsyymiaktiivisuusyksikköinä, jotka kuvaavat tietyssä ajassa ja olosuhteissa tapahtuvaa reaktionopeutta. Menetelmän valinta riippuu analysoitavasta entsyymistä, käytettävissä olevasta laitteistosta ja vaadittavasta herkkyydestä.