Energiatehokkuusdirektiiveillä

Energiatehokkuusdirektiiveillä tarkoitetaan EU:n lainsäädäntöpakettia, jonka tavoitteena on lisätä energiatehokkuutta ja vähentää energiankulutusta unionissa. Direktiivit luovat kehyksen, jonka puitteissa jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä, seuraavat edistymistään ja raportoivat tuloksistaan EU:lle. Ne koskevat useita sektoreita kuten rakennukset, teollisuus sekä energian loppukäyttäjien toimintaa.

Keskeiset direktiivit ovat Energy Efficiency Directive (2012/27/EU, päivitetty 2018/2002/EU) sekä Energy Performance of Buildings Directive (2010/31/EU, päivitetty 2018/844/EU). EED:n pääkohdat sisältävät kansallisten energiatehokkuustavoitteiden asettamisen ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi; energian toimittajille tai jakelijoille asetettavat energiansäästövelvoitteet; velvoitteen suorittaa energiatarkastuksia suurille yrityksille tai käyttää energianhallintajärjestelmiä; sekä energian mittauksen ja laskutuksen vaatimukset. EPBD puolestaan edistää rakennusten energiatehokkuutta vaatimalla energiapasseja, energiatehokkuusluokituksia sekä tiukempia rakennusten energiatehokkuusvaatimuksia; lisäksi se tukee pitkän aikavälin suunnitelmia, joiden tavoitteena on rakentaa yhä suurempi osuus NZEB-rakennuksista (lähes nollaenergiaa käyttäviä rakennuksia).

Noudattaminen ja valvonta ovat jäsenvaltioiden vastuulla, mutta EU-tason seurantaa ja raportointia tehdään osana EU:n energiakehystä. Direktiivit ovat osa laajempaa Energialiitto- ja 2030-tavoitteita, joiden tarkoituksena on parantaa energiatehokkuutta ja vähentää päästöjä.