Endotrakeaalinen

Endotrakeaalinen on lääketieteellinen termi, joka viittaa endotrakeaaliseen intubaatioprosessiin sekä siihen liittyviin laitteisiin ja menetelmiin. Endotrakeaalinen putki (endotrachealt) asennetaan suun tai nenän kautta trakeaan hengityksen varmistamiseksi ja keuhkojen ventilaation mahdollistamiseksi. Termiä käytetään sekä anestesiologiassa että kriittisessä hoitotyössä.

Käyttökohteet ja tarkoitus on, että endotrakeaalinen intubaatio turvaa ilman kulun ja ilmavirran, poistaa keuhkojen ja hengitysteiden esteet, sekä mahdollistaa kontrolloidun hengityksen potilaalle, jolla on tajuttomuus, hengitysriippuvainen hypoksia tai muut tilat, joissa spontaanin hengityksen ylläpitäminen on epävarmaa tai mahdotonta. Tilanteita, joissa intubaatio voi tulla kyseeseen, ovat yleisimmin anestesiaa vaativat toimenpiteet, vakava hengitysvaje, traumaattiset vammat ja kriittinen tehohoito, jossa tarvitaan tehostettua ventilaatioa.

Menettelyn yleisluonteinen kuvaus sisältää potilaan esilopatuksen, rauhoituksen tai nopean induktion, putken ohjaamisen laryngoskoopin tai videolaryngoskoopin avulla trakeaan, putken sijoittaminen ja nystyrän sekä paineilmapussin varovainen täyttö tiivistääkseen ilmanvirtauksen. Paikan vahvistamiseen käytetään usein kapnografiaa, klinistä auskultaatiota ja rintarauhasen liikettä. Endotrakeaalisen putken paine pysyy yleensä suositellulla arvoalueella (esim. 20–30 cm H2O) ja putki kiinnitetään turvallisesti.

Välineistöön kuuluvat endotrakeaalinen putki, stylette tai pehmeä ohjaus, laryngoskooppi tai videolaryngoskooppi, imusäiliö, suonensisäiset ventilaatiojärjestelmät sekä paineilmapaineen mittari. Komplikaatiot voivat olla välittömiä, kuten hampaiten tai kurkunpään vauriot, aspiraatio, hypoksia tai putken virheellinen asento, sekä pitkän aikavälin riskit, kuten ventilaatioihin liittyvä infektio ja trakean vahingoittuminen. Endotrakeaalisen intubaation vaihtoehtoja ovat suun/nenän kautta tapahtuvaa ilman varmistamisen väliaikaiset menetelmät sekä toisaalta kognit, kuten hengitysputken ulkopuoliset rauhoitteet, ja pitkäaikaisemmat ratkaisut kuten trakeostomia, jos intubaatio ei ole riittävä tai tarpeet ovat pitkäaikaisia.