Endotermisillä

Endotermisillä viittaa kykyyn ylläpitää vakaata sisäistä ruumiinlämmöä pääasiassa oman metabolisen lämmöntuottonsa avulla, riippumatta ympäristön lämpötilasta. Endotermiset eläimet, yleisimmin nisäkkäät ja linnut, voivat pitää ruumiinlämpönsä noin 35–40 °C riippumatta ulkoisista olosuhteista. Tämä on vastakohta ektotermiselle eliölle, jonka lämpötila määräytyy suurelta osin ympäristön mukaan.

Lämmöntuotto ja säätely perustuvat hypotalamuksen ohjaukseen: keskushermoston lämpötilakeskukset säätelevät verenkiertoa, ihoverisuonten tilaa sekä karvapeitteen tai höyhenpeitteen eristystä. Endotermisillä käytetään sekä vapinaa että non-shivering thermogenesis -mekanismeja lämpötilan nostamiseksi; ruskean rasvakudoksen hajotus voi tuottaa lämpöä ilman lihassupistuksia. Lisäksi lämpöä hallitaan säteilyn, konduktion ja evaporatiivisen menetyksen kautta sekä eristyksen avulla.

Energiankulutus on suuretason ominaispiirre: endoteemisilla on runsas ravinnontarve ruumiinlämpötilan ylläpitämiseksi, mikä vaikuttaa kasvuun, lisääntymiseen ja elinympäristön valintaan. Toisaalta vakaasta sisäisestä lämpötilasta on etua kylmissä ja vaihtelevissa oloissa sekä aktiivisessa elämäntavassa.

Endotermia on tyypillinen nisäkkäisillä ja linnuilla, ja siihen liittyy sekä lajirajat että yksilölliset poikkeukset. Endotermian evoluutio ja mekanismit ovat tummia ja monimutkaisia tutkimusaiheita eläinbiologiassa.