Endoteliini

Endoteliini on verisuonen endoteelisolujen erittämä voimakas vasoaktiivinen peptidi, joka säätelee verisuonten sävyä ja vaikuttaa solujen proliferaatioon ja tulehdusvasteisiin. Endoteliiniperheeseen kuuluu kolme pääisoformia (endoteliini-1, -2 ja -3), jotka ihmisellä koodautuvat EDN1-, EDN2- ja EDN3-geenien avulla. Syntyprosessissa ensiksi muodostuu preproendoteliini, josta proteolyysin kautta syntyy suurempia esiasteita (big endothelin) ja lopulta endoteliiniä, jonka aktivoitumisesta huolehtivat muun muassa endoteliiniä konvertoivat entsyymit.

Endoteliinin vaikutukset välittyvät G-proteiinikytketyillä reseptoreilla, pääasiassa ETA- ja ETB-reseptoreilla. ETA-reseptorien aktivaatio aiheuttaa tyypillisesti verisuonten supistumista ja sileän lihaskudoksen lisääntynyttä kasvua, kun taas ETB-reseptorit voivat edistää sekä vasodilataatiota ja typpioksidin vapautumista että endoteliinin poistumaa verenkierrosta riippuen solutyyppisestä ilmentymisestä.

Fysiologisesti endoteliini osallistuu verenpaineen säätelyyn, natriumin käsittelyyn ja kudosten mikrovaskularisaatioon. Kliinisesti se liittyy useisiin sairauksiin, kuten hengitysteiden valtimotautiin (pulmonaarinen valtimotauti), hypertensioon, sydämen vajaatoimintaan ja munuaissairauksiin. Endoteliinireseptorin salpaajia (esim. bosentaani, ambrisentaani, makitentaani) käytetään erityisesti pulmonaarisen valtimotaudin hoidossa. Endoteliinin pitoisuudet plasmassa voivat vaihdella eikä ne aina heijasta paikallista vaikutusta kudoksissa. Endoteliini löydettiin 1980-luvulla, ja sen tutkimus jatkuu merkittävänä osa-alueena kardiovaskulaarisessa ja pulmonaalisessa fysiologiassa.