tulehdusvasteisiin

Tulehdusvasteet ovat kehon immuunijärjestelmän nopea ja koordinoitu reaktio kudostuhoon, infektioon tai muuhun kudosärsytykseen. Niiden tarkoituksena on rajoittaa vaurion syitä, torjua mikrobeja sekä edistää vaurioituneen kudoksen paranemista. Tulehduksessa aktivoituvat solut ja niiden erittämät välittäjäaineet ohjaavat verenkiertoa, lisäävät kudosnesteen määrää ja houkuttelevat immuunisoluja vahingoittuneelle alueelle.

Tärkeimpiä mekanismeja ovat paikallinen vasodilataatio ja kapillaarien läpäisevyyden lisääntyminen, mikä aiheuttaa punoitusta, turvotusta ja kipua. Ensimmäisessä vaiheessa mukana ovat histamiini ja muut vasodilataattorit sekä leukotrieenit ja prostaglandiinit. Akuutissa tulehduksessa neutrofiilit ovat yleisimpiä ja keskeisiä solukalvoja rakennettaessa; myöhemmin makrofagit auttavat puhdistuksessa ja säätelyssä.

Parantuminen edellyttää sekä kudosten uudistumista että tulehduksen rauhoittamista. Anti-inflammatoriset välittäjäaineet ja muut säätelevät signaalit auttavat voimakkuuden vähenemistä ja paranemista. Kroonisessa tulehduksessa vaste ei lakkaa vaan voi muuttua pitkäkestoiseksi kudosvaurioksi ja arpeutumiseksi. Esimerkkejä kroonisista tiloista ovat autoimmuunisairaudet sekä allergiset reaktiot.

Kliinisesti tulehduksen aktiivisuutta voidaan arvioida laboratoriomerkinnöillä kuten C-reaktiivisella proteiinilla (CRP) ja laskulla (ESR). Hoito kohdistuu sekä oireiden lievittämiseen että perussyyn hoitoon; usein käytetään tulehduskipulääkkeitä, kortikosteroideja sekä taustalla olevan sairauden hoitoa.