Endoskooppisissa

Endoskooppiset tutkimukset ovat diagnostisia ja terapeuttisia menetelmiä, joissa endoskooppi—kameran ja valon sisältävä instrumentti—viedään kehon luonnollisten aukkojen tai kirurgisten kanavien kautta. Endoskoopin avulla voidaan tarkastella sisätiloja sekä suorittaa toimenpiteitä samassa istunnossa.

Endoskooppeja on sekä joustavia (fibroendoskoopit) että jäykkiä. Nykyisin käytössä ovat myös digitaaliset järjestelmät, jotka parantavat kuvanlaatua ja tallennusmahdollisuuksia. Yleisimmät endoskoopit ovat gastroskooppi (mahan tähystys), kolonoskooppi (paksun suolen tähystys), bronkoskooppi (keuhkoputkien tähystys) sekä cystoskooppi (virtsarakon tähystys). Muita laitteita käytetään kohdussa (hysteroskooppi) tai nivuksissa pienemmissä kirurgisissa toimenpiteissä.

Prosessi alkaa asianmukaisella valmistelulla ja yleensä lievällä sedatiivisella tai yleisellä anestesialla. Endoskooppi kuljetetaan suun kautta tai peräaukosta, keuhkoputkien kautta tai virtsateiden läpi riippuen tutkittavasta alueesta. Näin voidaan nähdä sisäelinten sisätilat reaaliajassa. Samalla voidaan ottaa biopsioita, poistaa polyyppejä, hoitaa verenvuotoa tai suorittaa muita terapioita, kuten laajennuksia tai kirurgiaa.

Turvallisuus on keskeistä: endoskooppiset menettelyt ovat yleisesti hyvin siedettyjä, mutta niihin liittyy mahdollisia komplikaatioita kuten infektio, perforaatio tai allerginen reaktio anestesiaan. Ammatillinen koulutus ja tarkat työohjeet minimoivat riskit.

Historia ulottuu varhaisiin endoskooppeihin 1800-luvulle, mutta merkittävästi kehitys eteni fiber-optisten teknologian ja digitaalisen kuvantamisen myötä 20. vuosisadan puolivälistä eteenpäin. Nykyään endoskooppisia menetelmiä käytetään laajasti sekä diagnostisina että terapeuttisina välineinä eri lääketieteen aloilla.