Empirismistä

Empirismistä on filosofinen teoria, joka korostaa kokemuksen merkitystä tiedonlähteenä. Sen mukaan kaikki tieto, tai ainakin suurin osa siitä, on peräisin aistihavainnoista ja kokemuksista. Empirismin vastakohta on rationalismi, joka painottaa järjen ja päättelyn roolia tiedon hankinnassa.

Brittiläiset filosofit kuten John Locke, George Berkeley ja David Hume ovat merkittäviä empirismin kehittäjiä. Locke esitti, että mieli syntyy tyhjänä tauluna (tabula rasa), ja kaikki ideat saadaan kokemuksen kautta, joko ulkoisista aistihavainnoista tai sisäisistä heijastuksista, kuten ajattelusta ja tunteista. Berkeley puolestaan ajoi subjektiivista idealismia, jonka mukaan olemassaolo riippuu havaitsemisesta. Hume vei empirismin johdonmukaisiin johtopäätöksiin, kyseenalaistaen muun muassa syy-seuraussuhteen ja sielun olemassaolon todistettavuuden kokemuksen perusteella.

Empirismi on vaikuttanut merkittävästi tieteen kehitykseen, sillä tieteellinen metodi perustuu vahvasti havaintoihin ja kokeisiin. Sen mukaan uuden tiedon hankinta edellyttää maailman tutkimista ja sen ilmiöiden tarkkailua. Vaikka empirismi korostaa kokemusta, se ei yleensä kiellä järjen käyttöä tiedon käsittelyssä ja järjestämisessä, vaan pitää sitä välineenä, joka työstää kokemuksesta saatua materiaalia.