Emäsparien

Emäsparit ovat DNA:n ja RNA:n nukleotidien komplementaarisia pareja, joiden avulla geneettinen informaatio voidaan tallentaa, kopioida ja lukea. Emäsparit muodostuvat vetysidoksilla emästen välillä, jolloin kaksi säiekettä pysyvät toisiinsa kiinni ja muodostavat rakenteen, joka voi olla kaksijuosteinen DNA tai silmukoita muodostava RNA.

DNA:ssa yleisimmät emäsparit ovat adenosiini–timidiini (A–T) ja sytosiini–guaniini (C–G). A–T-pariutuminen tapahtuu kahdella vetysidoksella, C–G-pari kolme vetysidosta, mikä vaikuttaa DNA:n vakauteen. Tämä komplementaarisuus mahdollistaa tarkat kopioinnit ja kaksijuosteisen heliksin rakenteen. Chargaffin säännöt osoittavat, että DNA:ssa adenosiinimäärä on noin sama kuin tymidiinimäärä sekä sytosiinin sama kuin guaniinin, mikä pätee suureen osaan eliöistä.

RNA:ssa yleisimmät parit ovat adenosiini–urasiili (A–U) sekä sytosiini–guaniini (C–G). RNA voi olla yksijuosteinen ja muodostaa silmukoita, joissa emäset parittuvat toistensa kanssa. Lisäksi joissain tapauksissa epätavallisia pariutumisia voidaan nähdä, esimerkiksi guaniini–urasiili-wobble-pari.

Merkitys: Emäsparit määrittävät DNA:n perimän rakenteen ja ilmentymisen sekä kopioinnin tarkkuuden. GC-sisältö vaikuttaa molekyylin vakauteen ja lämpötilan kestävyyteen. Emäsparien komplementaarisuus on keskeinen periaate genomikäsittelyssä, kuten PCR:ssä, sekvensoinnissa ja monissa geneettisissä sovelluksissa.