Elokuvallisuus

Elokuvallisuus tarkoittaa elokuvallisen kielen käyttöä ja visuaalisen sekä äänellisen ilmaisun kykyä välittää kerrontaa. Se kuvaa sitä, miten kuvat, leikkaukset, kameran liikkeet, valaistus sekä äänet ja musiikki yhdessä rakentavat katsomisesta ainutlaatuisen, elokuvallisen kokemuksen.

Sanaa käytetään sekä kuvaamaan yksittäisiä elokuvia että laajempia ilmaisun keinoja: elokuvallisuus viittaa siihen, miten välineelliset keinot – sommittelu, montaasin rytmi, tilan ja ajan ilmaiseminen sekä äänen suunnittelu – vaikuttavat tarinan kertomiseen.

Kontekstissaan elokuvallisuutta voidaan tarkastella suhteessa kirjalliseen, televisuaaliseen tai teatterilliseen ilmaisuun sekä sen sisällä erilaisissa tyylilajeissa, kuten realistisessa ja kokeellisessa lähestymistavassa. Se voi toimia sekä ihanteena että kritiikin kohteena: se on keino saavuttaa universaalin, visuaalisesti vaikuttavan kokemuksen, mutta samalla se voi olla kaupallisiin odotuksiin kiinnittymisen väline.

Filmitutkimuksessa elokuvallisuus on analyysin kohde: tutkijat tarkastelevat konkreettisia valintoja, niiden suhdetta teemaan ja muuhun kerrontaan sekä kontekstuaalista merkitystä, jolla on vaikutusta siihen, miten teos koetaan. Se ei ole yksiselitteinen ominaisuus, vaan kulttuurisista odotuksista ja kentän käytännöistä riippuvainen käsite.