Elektroniverho

Elektroniverho on atomin ytimen ympärillä oleva alue, jolla elektronien todennäköisyys löytää on suurin. Se kuvastaa elektronien pilveä, jonka muodon ja jakautumisen määrittävät kvanttimekaniikan aaltifunktiot. Elektroniverho ei ole kiinteä kerros, vaan tilallinen tiheys ρ(r), joka vaihtelee etäisyyden ja energiatason mukaan.

Elektronit täyttävät energiatasot, joita kuvaavat kvanttiluvut n (kuori), l (alikuori: s, p, d, f) ja ml sekä elektronin spin. Aufbau-sääntö, Hundin sääntö ja Pauli-periaate ohjaavat elektronien järjestystä. Monien elektronien atomissa energiatason järjestys riippuu ydinvarauksesta ja elektronien välisistä vuorovaikutuksista, mutta perusidea on, että elektroniverho määrittää suurimman todennäköisyyden löytää elektroneja kuoren sisään.

Orbitiaalien muotoja on useita: s- orbit on pallomainen, p- orbitit muodostavat kaksi lobelia, d- ja f- orbitit ovat monimutkaisempia ja voivat muodostaa useita lobimuotoja. Koska elektroniverho on probabilistinen, sen tiheys ei ole suora kuva elektronin sijainnista, vaan kuvaa tiloja, joissa elektroni todennäköisimmin esiintyy.

Merkitys: elektroniverho määrää atomin kemialliset ominaisuudet, kuten sidosten luonteen, ionisaatioenergian ja spektroskopiset ominaisuudet. Sen perusteet ovat keskeisiä sekä kvanttimekaniikassa että kemian rakenteen ymmärtämisessä.