Elektrolyyttisestä

Elektrolyyttisestä on suomen kielen adjektiivi, joka liittyy elektrolyytteihin tai elektrolyysiin liittyviin ilmiöihin. Käytännössä termi esiintyy lauseissa, joissa kuvataan esimerkiksi liuoksia ja reaktioita, joissa ionit osallistuvat sähkönjohtuvuuteen. Sillä voidaan viitata sekä aineisiin, jotka toimivat elektrolyytteinä, että prosesseihin ja ilmiöihin, joihin liittyy elektrolyysi.

Elektrolyytti on aine, joka dissosioituu ioneiksi liuoksessa tai sulamassa, jolloin se johtaa sähköä. Aine voi olla suola, vahva happo tai vahva emäs; liuokset voivat olla vesiliuoksia tai orgaanisia liuoksia, ja myös sulat ovat elektrolyyttisiä. Elektrolyyttien johtavuus riippuu ionien määrästä, liikkuvuudesta ja liuottimesta. Vesiolosuhteissa käytetään usein liuoksia, joissa on liikkuvia ioneja, kuten natriumkloridi tai happoliuokset.

Elektrolyysi on prosessi, jossa sähkövirta aiheuttaa kemiallisia reaktioita, joita ei tapahtuisi spontaanisti. Esimerkkejä ovat veden hajoaminen vedyksi ja hapeksi sekä metallien galvanointi ja puhdistus, joissa elektrolyyttiset ratkaisut mahdollistavat ionien siirron ja kerrostumisen elektrodien pinnalle. Elektrolyysi on keskeinen osa monia teollisia prosesseja ja akku- sekä sähkökemiallisia latausjärjestelmiä.

Sovellukset ja tyypit: elektrolyyttejä käytetään akuissa ja paristoissa johtamaan ioneja, sekä nestemäisinä että kiinteinä liuoksina. Elektrolyyttisiä liuoksia tai kiinteitä elektrolyyttejä käytetään myös elektrolyyttikondensaattoreissa ja galvanoinnissa. Hajautuneet elektrolyyttiset ratkaisut vaikuttavat sekä suorituskykyyn että turvallisuuteen.

Historia ja periaatteet: elektrolyysin ja elektrolyyttisten prosessien tutkimus kehittyi 1800-luvulla Faradayn lakien myötä, jotka kuvaavat ionien määrällisiä suhteita kemiallisiin tuotteisiin. Nykyään elektrolyysi ja elektrolyyttiset järjestelmät ovat keskeisiä sekä energiavarastojen että valmistusmenetelmien kannalta.