Eksokriinisten

Eksokriinisten erittäminen viittaa rauhasten toimintaan, jossa eritteet kulkeutuvat putkien kautta kehon pinnalle tai ruuansulatuskanavan luumeniin. Termi tulee kreikkalaisista sanoista exo- „ulos” ja krinein „erittää”. Sillä tarkoitetaan vastakohtaa endokriiniselle erittämiselle, jossa aineet päätyvät verenkiertoon. Eksokriiniset rauhaset muodostavat erittymistien verkoston, jonka kautta eritteet vapautuvat ulos rauhasesta.

Käytännössä eksokriinisia rauhasia ovat esimerkiksi sylkirauhaset, hikirauhaset, kyynrauhaset sekä haima (exocrine osa). Ne erittävät limaa, vettä, entsyymejä ja muita aineita, jotka vaikuttavat suoraan kehon pinnalle tai onteloihin, kuten suoliston valtimoon. Useimmat eksokriiniset eritteet vapautuvat merokriinisellä mekanismilla, jossa erite siirretään solusta ulos eksosytoosin kautta. Apokriininen ja holokriininen erittäminen ovat vähemmän yleisiä, mutta niitäkin tavataan joissakin rauhassoluissa.

Sääntely ja kehitys: Eksokriiniset rauhaset kehittyvät pääasiassa epiteelistä ja niiden tuotanto sekä erite voivat reagoida hermostollisiin ja hormonaalisiin ärsykkeisiin. Esimerkkejä säätelevistä tekijöistä ovat parasympaattinen aktivoituminen sekä hormoneet kuten sekretin ja cholekystokineet, jotka vaikuttavat haiman eritteiden koostumukseen ja erityksen määrään.

Kliinisesti eksokriinisen toiminnan häiriöt voivat johtaa erityksellisiin ongelmiin, kuten haiman eksokriinisen vajaatoiminnan aiheuttamiin ruoansulatushäiriöihin tai kuivumiseen silmissä ja suussa. Cystic fibrosis ja muut rappeutuneet eksokriiniset eritteiden kanavat voivat johtaa eritteiden kertymiseen ja tukkeutumiin.