Eisijoitettavuutta

Eisijoitettavuutta on suomalainen termi, joka viittaa tilaan jossa jokin hanke, projekti tai omaisuus ei muodosta houkuttelevaa tai mahdollista sijoituskohdetta pääomamarkkinoilla. Se kuvaa tilanteita, joissa rahoituksen hankkiminen on epävarmaa, liian riskialtista tai epäkäytännöllistä suhteessa odotettuun tuotokseen.

Tyypillisiä eisijoitettavuuden syitä ovat korkea epävarmuus tuotto- tai takaisinmaksuajassa, matala markkinakelpoisuus, epäonnistunut informaation saatavuus tai heikko likviditeetti. Sääntely- tai politiikkaympäristö voi lisätä kustannuksia tai epävarmuustekijöitä, jolloin riskikorjaus nostaa pääomakustannuksia. Eisijoitettavuutta arvioidaan usein taloudellisesta potentiaalista, riskeistä, kustannuksista ja siitä, miten tiedot projektista ovat saatavilla.

Se vaikuttaa sekä yksittäisiin sijoittajiin että laajemmin talouteen. Rahoitusvirrat voivat siirtyä parempia mahdollisuuksia tarjoaviin kohteisiin, mikä hidastaa infrastruktuuri- ja innovaatiohankkeiden toteutusta. Julkinen sektori saattaa joutua muodostamaan tukia, takaamaan rahoitusta tai kehittämään houkuttelevampia rahoitusinstrumentteja.

Mittaaminen ja käsittely eisijoitettavuudessa liittyy investoitavuuden arviointiin, riskinarvioihin sekä projektien läpinäkyvyyteen. Parantavat toimet voivat sisältää riskin jakamisen mekanismien vahvistamisen, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, rahoitusinstrumenttien kehittämisen sekä tiedonkeruun ja markkinatuntemuksen parantamisen. Termiä voidaan käyttää sekä kuvaamaan nykytilaa että arvioimaan keinoja pääoman parempaan kanavoimiseen.