Eishiveringtermogeneesiin

Eishiveringtermogeneesiin on fysiologinen prosessi, jossa kylmätilanteissa keho tuottaa lämpöä tahattomien lihassupistusten, eli värinöiden, kautta. Se on kehon nopea ja välitön keino ylläpitää keskivartalon lämpötilaa ja estää hypotermiaa.

Mekanismi: Kylmäaistimukset aktivoivat hypotalamuksen, joka käynnistää sympaattisen vasteen. Katekolamiinien, kuten noradrenaliinin, vapautuminen lisää lihasten supistumisaktiivisuutta ja kiihdyttää energiankulutusta. Näin syntyvä lihasaktiivisuus tuottaa lämpöä, josta osa tulee mekaanisesta työstä ja osa suoraa metabolista lämpöä. Shivering on nopeasti esiintyvä ja voimakkuus riippuu kylmyyden voimakkuudesta, vaatetuksesta sekä yksilön aineenvaihdunnasta.

Fysiologisesti shivering liittyy myös ihon verisuonten supistumiseen (vasokonstriktio), mikä vähentää lämmönhukkaa. Shivering alkaa yleensä minuuttien kuluessa kylmäaltistuksesta ja voimistuu, kunnes keho löytää uuden lämpötilan säätelyn tasapainon. Pitkällä aikavälillä keho voi siirtyä non-shivering termogeneesiin, joka liittyy ruskean rasvan aktivoitumiseen ja energiantuotannon säätelyyn.

Merkitys: Eishiveringtermogeneesiin on keskeinen osa ihmiskehon lämpötilansäätelyä erityisesti äkillisissä kylmätilanteissa. Sitä tutkitaan sekä fysiologian että kliinisen kylmäaltistuksen kontekstissa, muun muassa hypotermian ehkäisyssä ja suorituskyvyn hallinnassa.