Eimagneettisia

Eimagneettisia ovat aineet, joiden magneettinen vaste on erittäin pieni tai käytännössä olematon. Termiä käytetään kuvaamaan materiaaleja, joiden magnetoituminen on niin heikkoa, ettei niitä tarvita erottamaan magneettikentän vaikutuksia tavanomaisissa olosuhteissa. Näille aineille ei yleensä anneta suurta magneettista dipolia, eikä niiden magnettinen vastus vaikuta merkittävästi magneettikenttiin ympärillään.

Perusmagnetismi jakaantuu diamagnetismiin, paramagnetismiin ja ferromagnetismiin. Eimagneettisiksi aineiksi luokitellaan useimmiten ne, joiden magneettinen vaste on erittäin pieni: diamagnetiset aineet hylkivät magneettikenttää, kun taas paramagnetiset aineet vahvistavat hieman kenttää, mutta vaikutus on erittäin heikko. Ferromagnetismi ja siihen liittyvät ilmiöt ovat huomattavasti voimakkaampia ja siksi eivät yleensä luokitella eimagneettisiksi.

Esimerkkejä eimagneettisista aineista ovat alumiini, kupari, lasi, vesi, puu, muovit sekä useat keraamit ja hiekkamateriaalit. Näillä materiaaleilla on käytännön merkitys esimerkiksi suunnittelussa, jossa halutaan minimoida magneettinen tausta tai estää magneettisen kentän vaikutukset laitteisiin.

Sovelluksissa eimagneettisia aineita arvostetaan muun muassa sähkö- ja elektroniikkarakenteissa, rakennusmateriaaleissa sekä migraattoreilla tapahtuvissa mittauksissa, joissa halutaan vähentää magneettisten häiriöiden vaikutusta. On kuitenkin huomioitava, että mikroskooppisella tasolla kaikki aineet reagoivat joskus magneettisesti, joten "eimagneettinen" on käytännössä kuvaus erittäin heikosta magneettisesta vasteesta.