Eimaatalouden

Eimaatalouden on käsite, jota käytetään maataloustaloudellisessa keskustelussa kuvaamaan maatalouden ja maaseudun talouden hallintaa. Sen tarkoituksena on tarkastella, miten maa- ja ruoka-alan tuotantoa, investointeja ja markkinoita voidaan kehittää siten, että viljelijät menestyvät taloudellisesti, samalla kun ympäristö ja yhteisöt säilyvät elinvoimaisina.

Keskeisiä osa-alueita ovat tuotannon kustannustehokkuus ja investointien suunnittelu, viljely- ja tuotantoprosessien kannattavuus sekä riskien hallinta muun muassa hintavaihteluiden ja sääilmiöiden varalta. Lisäksi huomio kiinnittyy maaseudun työpaikkoihin, innovaatioihin, digitalisaatioon ja arvoverkkojen vahvistamiseen eli viljelyketjujen, jalostus- ja jakeluketjujen toimivuuteen.

Eimaatalouden suhteet ulottuvat sekä julkiseen politiikkaan että yksityisiin toimijoihin: viljelijäyhdistykset, elintarvikeketju, tutkimuslaitokset, rahoituslaitokset sekä EU- ja kansallinen sääntely muodostavat toimijaverkon. Tavoitteet voivat sisältää tulonjaon oikeudenmukaisuuden, ympäristövaikutusten hallinnan sekä ruokaturvan.

Kritiikit ja haasteet liittyvät määrittelyn epäselvyyteen, mittaamisen vaikeuksiin ja alueellisiin eriytymiin. Eimaataloutta arvioidaan usein tarvittaessa toleranssien ja tavoitteiden sovittamisen, sekä mittareiden kehittämisen avulla.