ENAsäteilystä

ENAsäteilystä viittaa energisten neutraalien atomien (ENA) säteilyyn, joka syntyy plasmoissa tapahtuvan varauksenvaihdon kautta. Käytännössä korkeEnergiset ionit, kuten protonit tai raskaammat ionit, vuorovaikuttavat neutraalien atomeiden kanssa, jolloin ne luovuttavat elektronin ja muuttuvat neutraaleiksi. ENA-atomit kulkevat suurin piirtein suoraviivaisesti eteenpäin, eivätkä magneettiset tai sähköiset kentät häiritse niitä, minkä vuoksi niitä voidaan havaita kaukaa ja käyttää plasmaprofiilien etämonitorointiin.

Syntypaikat ja energiat vaihtelevat: ENA:t syntyvät esimerkiksi aurinkotuulen ja planeettojen exosphereiden välisissä vuorovaikutuksissa, maan magnetosfäärissä, ringvirtauksissa sekä heliosfäärin rajapinnoilla. ENA-säteily kattaa laajan energiaskaalan, yleisesti keV- ja MeV-alueita, ja sen intensiteetin sekä spektrin avulla voidaan päätellä vastaavien plasmaolosuhteiden ominaisuuksia.

Mittaus ja käyttö: ENA-imagingin avulla voidaan muodostaa koko maailmanskenaario kuvaavia karttoja suurista plasmaprofiileista ilman suoraa näkemystä niiden sisälle. Tämä on mahdollista käyttämällä energiarajoitettujen ENA-detektoreita, jotka mittaavat saapuvien ENA-atomien energiaa ja tulosuunnan. Merkittäviä MISSIOITA ovat IBEX (Interstellar Boundary Explorer), sekä Cassinin INCA-instrumentti Saturnuksen ja ympäröivän magnetosfäärin ENA-kuvaamisen tutkimuksissa. ENA-säteily tarjoaa tietoa esimerkiksi magnetosfäärin ringitilasta, heliosfäärin rajasta ja planeettojen ympäristöistä.

Haasteet: ENA-kuvat ovat line-of-sight integraatioita, jolloin tulkintaan tarvitaan mallinnusta ionien jakautumisesta ja fuusioinvestoinneista. Säröt ja taustat voivat vaikeuttaa erottelua, ja tarkan voimanlähteen sekä kulkusuunnan erottaminen vaatii monimutkaisia analyysejä ja moni-instrumentaalisia havaintoja. ENAsäteilystä on silti keskeinen väline suurten plasmaprofiilien tutkimuksessa.