Dämpö

Dämpö on energiankulun muoto, joka siirtyy kappaleesta toiseen tai kappaleen sisällä lämpötilavaihtelun vuoksi. Dämpöä pidetään energiana, joka siirtyy järjestelmästä ympäristöön tai toisin päin, kun lämpötilaeroa on olemassa. Dämpö ei ole sama asia kuin lämpötila; lämpötila mittaa lämpötilan, kun taas dämpö kuvaa energian siirtymää.

Dämpö siirtyy kolmella keskeisellä mekanismilla: johtumisella (energia siirtyy suoraan aineen sisällä tai kosketuspinnasta toiseen), konvektiolla (nesteen tai kaasun huomattava liikunta siirtää energiaa), sekä säteilyllä (energia siirtyy sähkömagneettisena säteilynä). Dämpöä mitataan energiana, ja siihen liittyvät suureet kuten ominaislämpökapasiteetti c sekä latentti lämpö muuntavat yhteyttä lämpötilan muutokseen ja faasimuutoksiin. Esimerkiksi Q = m c ΔT kuvaa kappaleen lämpenemistä, ja Q = m L kuvaa faasimuutosta.

Termodynamiikassa dämpö eroaa lämpötilasta ja sen vuoksi käytetään eri käsitteitä: Q kuvaa siirrettyä lämpöenergiaa, W menee työnä, ja ΔU sisäenergiaa. Lainsäädännöllisesti dämpöä säätelevät nollalaki, ensimmäinen laki energia-säilyvyydestä (ΔU = Q − W) sekä toinen laji, joka liittyy entropian muutoksiin. Käytännössä dämpö on keskeinen käsite tekniikassa, energiatehokkuudessa, ilmastotieteessä ja monissa teollisissa prosesseissa, joissa lämpötila- ja energiaerät vaikuttavat järjestelmien toimintaan.