Dvitamiinitasoja

Dvitamiinitasot ovat D‑vitamiinin verenkiertotasoa kuvaava mitta, jolla arvioidaan yksilön D‑vitamiinin riittävyyttä. Tutkimuksessa keskitytään veren 25(OH)D-arvoon, joka kuvaa sekä ihon UV-säteilyn kautta syntyvän D‑vitamiinin määrää että ravinnon ja täydennysten tuottamaa kokonaisuutta. Arvo ilmoitetaan yleensä nanomoleina per litra (nmol/L) tai nanogrammeina per millilitra (ng/mL), ja mittaustavat voivat poiketa laboratorioittain.

Riittävyys ja puutteenrajat vaihtelevat ohjeistuksittain, mutta yleisesti pidetään riittävänä arvoa noin 50–125 nmol/L (noin 20–50 ng/mL). Puute määritellään usein alle 30–50 nmol/L (12–20 ng/mL), riippuen käytetystä kriteeristöstä. Toksisuus on harvinaista, mutta suurilla arvoilla (>375–500 nmol/L, noin >150 ng/mL) voi ilmetä hyperkalsemiaa.

Puutteen taustalla on useita tekijöitä: riittämätön auringonvalo, erityisesti pitkien talvikuukausien alueilla; tummaihoisuus; vanheneminen; suuret kehon rasvamitoitukset; sekä ravinnon rajoitteet tai imeytymishäiriöt. Maksan, munuaisten tai suoliston sairauksiin liittyy myös alhaiset tasot. Terveydellinen merkitys liittyy luuston terveyteen, ja lisäksi on tutkittu yhteyksiä immuunitoimintaan sekä joidenkin kroonisten sairauksien riskien kanssa.

Käytännössä D‑vitamiinitasojen mittaaminen suositellaan riskiryhmille ja niille, joilla esiintyy epäilyä puutteesta. Hoito ja korjaus kannattaa toteuttaa lääkärin ohjauksessa, usein aluksi kohonnut annosjakso tai pitkäaikainen pienempi annos ravintolisänä. Seurantatulokset määräytyvät yksilöllisesti.