Riittävyys

Riittävyys on suomenkielinen käsite, joka tarkoittaa sitä, että jokin on tarpeeksi tai soveltuu täyttämään sille asetetut vaatimukset. Sana muodostuu verbistä riittää sekä -vyys- nounsuffixistä ja sen vastakohtana voidaan puhua riittämättömyydestä. Riittävyys ei tarkoita täydellisyyttä, vaan sitä, että taso tai määrä vastaa tehtävän, tarpeen tai standardin minimitaitoa.

Käyttöalueet ovat moninaisia. Lainsäädännössä ja sääntelyssä riittävyys viittaa siihen, että toimenpiteet, järjestelmät tai kontrollit ovat riittävän tehottomia tai turvallisia suhteessa tavoitteisiinsa. Taloudessa ja julkisissa menoissa riittävyys kuvaa varojen, resurssien tai palautusten riittävyyttä kattamaan velvoitteet tai tarpeet. Sosiaalipolitiikassa riittävyys liittyy tai minkä tasoista toimeentuloa tai palveluja pidetään kohtuullisesti riittävänä ihmisten perusneedien turvaamiseksi. Tieteen ja tilastojen konteksteissa riittävyys voi tarkoittaa esimerkiksi riittävän suurta otosta tai riittävää laadunvarmistusta datan käyttöä varten. Filosofisessa keskustelussa riittävyys yhdistetään usein oikeudenmukaisuuteen ja perusnähdön turvaamiseen, vastakohtana maksimoimiselle.

Riittävyys on siten suhteellinen käsite, joka syntyy kontekstin arvojen, tavoitteiden ja standardien asettamista kriteereistä. Erilaiset tilanteet voivat tulkita riittävyyden eri tavoin, mikä heijastaa käytännön tarpeiden ja päämäärien painoarvoja.