Diskurssitutkimus

Diskurssitutkimus on monitieteinen tutkimusala, joka tarkastelee kielen, puheen ja visuaalisen viestinnän kautta sitä, miten sosiaalinen todellisuus rakennetaan, ylläpidetään ja muutetaan. Diskurssit nähdään sekä ilmaisuna että sosiaalisina käytäntöinä, jotka tuottavat ja legitimoivat valtasuhteita, identiteettejä sekä kollektiivisia käsityksiä maailmasta. Tutkimuksen kohteena ovat usein media, politiikka, koulutus, viranomaisviestintä, työelämä sekä erilaiset kulttuuriset kontekstit ja niiden rajat.

Diskurssitutkimus nojaa useisiin teoreettisiin perinteisiin. Foucaultin valta-käsite on ollut keskeinen vaikutus, samoin kriittiset lähestymistavat kuten Norman Faircloughin kriittinen diskurssianalyysi sekä Teun A. van Dijkin ja Ruth Wodakin kehittämät lähestymistavat. Menetelmällisesti ala painottuu laadulliseen tutkimukseen: diskurssianalyysiä, sisällönanalyysiä sekä kontekstuaalista ja käytäntöihin perustuvaa analyysia. Joissain projekteissa hyödynnetään lisäksi corpus-tutkimusta suurten tekstimäärien systemaattiseen tarkasteluun.

Tutkimusaiheet voivat käsittää, miten uutisointi rakentaa todellisuuksia, miten poliittinen retoriikka muokkaa julkista keskustelua, tai miten kielelliset käytännöt heijastavat ja muokkaavat etnisyyttä, sukupuolta tai identiteettejä. Diskurssitutkimus on tyypillisesti kriittisesti suuntautunutta: se ei vain kuvaa kieltä, vaan tarkastelee ja haastaa vallalla olevia diskursiivisia käytäntöjä ja niiden sosiaalisia vaikutuksia. Se on laajasti käytetty kielitieteessä, sosiologiassa, mediatutkimuksessa sekä kulttuurintutkimuksessa Suomessa ja muualla.