Direktiivejä

Direktiivit ovat lainsäädäntöön liittyviä oikeusakteja, jotka asettavat jäsenmaille tavoitteet tai tulokset, jotka on saavutettava, mutta antavat jäsenmaille vapauden päättää keinot tavoitteiden toteuttamiseksi. EU:n kontekstissa direktiivi on sitova sen lopputulosten suhteen, mutta se vaatii kansallisen lainsäädännön transposition (siirtämisen kansalliseen lainsäädäntöön) määrätyn määräajan kuluessa. Direktiivit voivat siten yhdenmukaistaa lainsäädäntöä ilman, että jäsenvaltioiden tarvitsee muuttaa kaikkea kuten saman mittakaavan asetukset.

Direktiivit eroavat toisistaan oikeuslähteinä muun muassa asetuksista ja päätöksistä. Asetus on yleensä suoraan sovellettavissa koko EU:ssa ilman kansallista transpositiontia, kun taas päätös sitoo vain tiettyjä adressaattijoukkoja. Suositukset ja ohjeet eivät ole sitovia kuten direktiivit, mutta ne voivat ohjata kansallista politiikkaa ja käytäntöjä.

Transposition on keskeinen vaihe: jäsenvaltioiden on hyväksyttävä kansallinen lainsäädäntö tai käytännöt, jotka toteuttavat direktiivin tavoitteet. Jos transpositio epäonnistuu tai on riittämätöntä, komissiolla on mahdollisuus aloittaa rikkomismenettelyjä ja viedä asia oikeusistuimeen.

Direktiivit kattavat monia aloja, kuten kuluttajansuoja, ympäristö, työ- ja sosiaalilainsäädäntö sekä tietosuoja. Ne ovat keskeinen instrumentti euromayhteisön oikeusnormiston harmonisoinnissa, säilyttäen samalla kansallisille valtiovarojärjestelmille liikkumavaraa tulosten toteuttamiseen.