Directmittauksessa

Directmittauksessa tarkoitetaan mittausmenetelmää, jossa mitattava suure saadaan suoraan mittauslaitteen lukemasta ilman toisen suureen avulla tehtyä muunnosta tai johtopäätöstä. Mittauksen tulos vastaa suurta sellaisenaan tai sen hyvinä olosuhteissa, kun laite on kalibroitu ja ympäristöolosuhteet ovat kontrolloidut. Directtua mittausta käytetään erityisesti silloin, kun mittauslaite ilmentää suoraan fyysisen kaavan tai standardin määrittelemän arvon.

Esimerkkejä directmittauksesta ovat massan mittaaminen vaa’alla, pituuden mittaaminen viivamittauksella tai lämpötilan mittaaminen termostaattisesti kalibroidulla lämpötilamittarilla. Myös jännite-, virta- tai tehon mittaukset voivat olla suoria, jos mittauslaite antaa suoran vasteen mitattavalle ilmiölle ilman välykkeitä tulkintoja. Directmittauksen asemointi vahvistuu, kun mittaustulos on suoraan jäljitettävissä standardeihin ja kun mittauksen epävarmuus voidaan määritellä pääosin laitteen ominaisuuksien mukaan.

Toisaalta indirectmittauksessa arvo muodostuu jonkin toisen suureen mittausten perusteella ja muunnoksilla, kalibroinneilla tai relatesioilla. Directmittaus on usein yksinkertaisempi ja nopeampi, mutta se on riippuvainen mittausvälineen suorituskyvystä ja sen kalibroinnista. Epävarmuudet syntyvät pääosin laitteiston tarkkuudesta, resollaatiosta, ympäristötekijöistä sekä mahdollisista järjestelmävirheistä.

Sovelluksiaan se löytää metrologiassa, valmistuksessa ja laadunvalvonnassa, missä on tarpeen saada nopeasti ja suoraan suurta vastaava, kun kalibrointi on huolellisesti tehty ja standardien mukaan traceable. Avoimet rajapinnat direct- ja indirekttimittauksen välillä ovat olennaisia mittaustulosten tulkinnassa.