Diffuusiopuutokset

Diffuusiopuutokset ovat kudosten veden diffuusion ominaisuuksien muutoksia, joita havaitaan magneettikuvauksessa käyttämällä diffuusion herkistetta kuvausta (DWI). Diffuusio kuvaa veden molekyylien liikkeen vapauden ja rajoittuneisuuden astetta kudoksessa; diffuusiopuutokset ilmenevät DWI-kuvissa usein kirkkaana (hyperintensiteetti) ja ADC-kartalla pieninä arvoina (matala ADC).

Yleisimmät diffuusiopuutosten syyt aivoissa ovat akuutti iskeeminen aivohäiriö, jossa solukudoksen turvotus rajoittaa diffuusiota ja jolla on lyhytkestoinen, varhaisessa vaiheessa havaittava ilmentymä; absessit voivat myös aiheuttaa diffuusion rajoittumista; kasvaimet, joiden korkea solupitoisuus voi muuttaa diffuusiota; sekä tulehdukselliset ja demyelinaatioprosessit kuten enkefalitis. Diffuusiopuutoksia voi nähdä myös muissa elinjärjestelmissä kuten sydänlihaksessa ja lihaksissa kliinisistä syistä riippuen.

Tulkinta ja kliininen merkitys: diffuusiopuutokset ovat tärkeä apu varhaisessa diagnoosissa, erityisesti akuutin iskemian havaitsemisessa, sillä ne voivat ilmaantua jo oireiden alussa ennen muita kuvantumismuutoksia. Diffuusion ja ADC:n yhteistulkinta auttaa erottamaan cytotoksisen sekä vasogeenisen edeman ja tukee etiologian asettamista.

Rajoitteet: tulkintaa voivat vaikeuttaa tekniset artefaktit sekä T2-shine-through-ilmiö, kuvan laadun heikkeneminen ja liikuttumisesta johtuvat viat. Diffuusiopuutosten arviointi vaatii usein yhteistulkintaa muiden MRI-sekvenssien sekä kliinisen tiedon kanssa.