Diffusiointi

Diffusiointi on termi, jota käytetään kuvaamaan ilmiötä, jossa jokin aines, energia tai tieto leviää laajemmalle alueelle. Suomessa se viittaa sekä fysikaaliseen diffuusion ilmiöön että informaation tai innovaatioiden leviämiseen yhteisössä.

Fysikaalisessa mielessä diffusiointi tarkoittaa hiukkasten siirtymistä tasapainotilaan pitoisuuseron vuoksi. Molekyylit siirtyvät korkeammasta pitoisuudesta kohti matalampaa, ja prosessi johtuu lämpöliikkeestä. Diffuusiota kuvataan Fickin laeilla; netto siirtymä riippuu pitoisuuserosta, pinta-alasta ja diffuusiokerrointa D, joka määrittää aineen kyvyn diffundoitua. Diffuusiota esiintyy esimerkiksi kaasujen sekoittumisessa ilmassa, nesteiden sekoittumisessa ja aineiden siirtymisessä solukalvon läpi.

Informaatio- tai innovaatiodiffuusio on yhteisöissä tapahtuvaa leviämistä: ideat, käytännöt tai teknologiat siirtyvät yksilöiltä toisille. Diffusioinnin nopeuteen vaikuttavat viestintäkanavat, sosiaaliset verkostot sekä ominaisuudet kuten etu, yhteensopivuus, monimutkaisuus, kokeilukelpoisuus ja havainnoitavuus. Rogersin diffuusiomallin mukaan ideat etenevät ryhmissä innovaattorit, varhaiset omaksujat, varhainen enemmistö, myöhäinen enemmistö ja laahaajat, ja alkuvaiheessa syntyy usein S-käyrä.

Diffusioinnin tutkimus on tärkeää sekä luonnontieteissä että yhteiskuntatieteissä, koska se auttaa ymmärtämään ja ennakoimaan, miten uudet aineet, lääkkeet, teknologiat tai käytännöt saavuttavat laajemman leviikin ja miten tiedon jakamista sekä käyttöönottoa voidaan tehostaa.