Diffraktiopohjaisia

Diffraktiopohjaisia tarkoittaa ilmiöitä, mittauksia ja teorioita, joissa diffraktio on keskeinen mekanismi informaation muodostumisessa tai havaittavien kuvioiden synnyssä. Diffraktio on aallon hajauma- ja interferenssiliikettä hyödyntävä ilmiö, jonka avulla voidaan saada tietoa kohteesta sen rakenteesta tai ominaisuuksista sekä nähdä kuvioita, joita pelkällä geometrian perusteella ei olisi nähtävissä.

Käyttökohteita ja konteksteja:

- Optiikassa diffraktio selittää valon etenemisen esteiden ja aukkojen läpi sekä ritilöiden muodostamat kuva- ja spektrikuvioinnit. Diffraktiota Hyödyntämällä voidaan erottella ja analysoida valon taajuuksia sekä tutkia koherenssia.

- Krystallografiassa ja materiaalia tutkimaan käytetään diffraktiota rakenteen määrittämiseen. Röntgensäteiden, neutroneiden tai elektronien diffraatio paljastaa kiteitten järjestäytymisen ja tilalliset ominaisuudet.

- Kuvantamisessa ja signaalinkäsittelyssä diffraktiopohjaisia menetelmiä sovelletaan rekonstruktioihin sekä Fourier-analyysiin, joiden avulla voidaan lisätä rajoitetun tiedon hyödyntämistä tai ratkaista rakenteellisia yksityiskohtia.

- Tutkimuksessa ja teknologiassa diffraktiopohjaisia menetelmiä käytetään materiaalien karakterisointiin ja rakennetutkimukseen, joissa aallon luonne tuo arvoa informaationhankinnassa.

Ominaisuudet ja rajoitukset:

- Edellyttää usein koherentteja lähteitä ja vaihe-informaation säilyttämistä. Diffraktion aiheuttama resoluution rajoitus liittyy käytetyn aallonpituuteen.

- Tulkinnassa korostuvat aallon luonto, interferenssi ja Fourier-analyysi, jotka tarjoavat rakenteellista tietoa tutkittavasta kohteesta.