Deskriptiivisyys

Deskriptiivisyys on kielitieteellinen suuntaus, joka pyrkii kuvaamaan kieltä sellaisena kuin sitä käytetään ja tallentamaan sen rakenteet, ilmaisut ja variaatiot ilman ennakkoluuloja tai normatiivisia sääntöjä. Se eroaa preskriptivismistä, joka asettaa ja puolustaa kielentaitoa sääntöjä.

Käytännössä deskriptivismi perustuu havaintoaineistoon: puhekielen ja kirjoitetun kielen keruuseen, korpus- ja kenttätutkimukseen sekä tilastolliseen analyysiin. Tavoitteena on muodostaa kuva kielestä kokonaisuutena – sen äänteisestä järjestelmästä, sanastosta ja rakenteista sekä ajoittaisista muutoksista. Deskriptivismia sovelletaan muun muassa kielten grammatikkoihin, sanakirjoihin sekä kielitieteellisiin tutkimuksiin sekä kielipolitiikan tutkimukseen ja kielen säilyttämiseen.

Suhde preskriptivismiin on keskeinen: deskriptivismi ei pyri antamaan oikeita tai vääränlaisia muotoja, vaan dokumentoi, miten kieltä todellisuudessa käytetään, mukaan lukien murteet, slangi ja keinotekoisen kielen muodot. Tämä tuottaa työkaluja kielen kuvaamiseen, opetukseen ja politiikkaan sekä kielen monimuotoisuuden ymmärtämiseen.

Kritiikissä on huomioitava, että pelkkä kuvaaminen ei ratkaise eettisiä tai yhteiskunnallisia kysymyksiä, kuten syrjivien ilmauksien käsittelyä. Nykyään deskriptivismi yhdistyy usein kvantitatiiviseen korpus- ja data-pohjaiseen tutkimukseen sekä monimuotoisten kieliympäristöjen tutkimukseen.