Desensitointi

Desensitointi on ilmiö, jossa herkkyys tai reagoivuus tiettyyn ärsykkeeseen vähenee toistuvan altistumisen seurauksena. Se voi esiintyä luonnollisena sopeutumisreaktiona tai olla tarkoituksellisesti käytetty hoitomuoto. Yleensä käsitteessä viitataan sekä psykologisiin prosesseihin että lääketieteelliseen hoitoon, jossa pyritään tuottamaan tilapäistä toleranssia ärsykkeelle.

Psykologinen desensitointi ja altistusterapiat: Yksi yleisimmistä muodoista on systemaattinen desensitointi, jossa potilasta altistetaan asteittain pelon kohteelle rentoutusharjoitteiden tukemana. Tavoitteena on vähentää ahdistusreaktiota ja lisätä hallinnan kokemusta. Prosessi rakentuu yleensä hierarkian mukaan etenevistä tilanteista sekä useamman käyntikerran sarjasta. Altistusta voidaan yhdistää kognitiivisiin ja käyttäytymisen muokkauskeinoihin.

Lääketieteellinen desensointi: Lääketieteellinen desensointi tai allergioiden tai tiettyjen lääkeaineiden siedätys tapahtuu terveydenhuollon valvonnassa. Pienen aloitusannoksen kautta edetään asteittain suurempiin, jotta vältetään vakavat reaktiot ja saavutetaan tilapäinen toleranssi. Tämä on erityisen tärkeää tapauksissa, joissa potilas tarvitsee kyseistä lääkeainetta.

Mekanismit ja soveltuvuuden rajoitteet: Desensitointi liittyy oppimiseen ja aivojen plastisuuteen. Toistettu altistus voi johtaa sekä habituaatioon että pelon vähenemiseen, ja kontekstilla sekä yksilöllisillä tekijöillä on merkittävä rooli lopullisessa tuloksessa. Kaikki desensointimuodot eivät sovi kaikille, ja hoitoon liittyy riskejä sekä tarve ammatilliselle ohjaukselle ja yksilölliselle riskinarvioinnille.