Depolarisointi

Depolarisointi viittaa ilmiöön, jossa kahden eri sähkövarauksen alueiden välinen potentiaaliero vähenee tai häviää. Tämä voi tapahtua useissa eri yhteyksissä, kuten fysiikassa, kemiassa ja biologiassa.

Sähköopissa depolarisointi voi tarkoittaa esimerkiksi johtimen tai muun sähköä johtavan materiaalin sähköisen polarisaation vähenemistä tai poistumista ulkoisen sähkökentän vaikutuksesta. Tämä voi johtua esimerkiksi lämpötilan noususta, joka lisää atomien tai molekyylien satunnaista liikettä ja siten heikentää niiden järjestäytymistä sähkökentän vaikutuksesta.

Kemiallisesti depolarisointi liittyy usein elektrolyyttisiin kennoihin. Elektrolyysiprosessissa elektrodien pinnalle voi muodostua aineita, jotka muuttavat elektrodien potentiaalia ja siten vastustavat virran kulkua. Depolarisoivat aineet tai prosessit voivat vähentää tätä potentiaalieroa ja siten tehostaa kennon toimintaa.

Biologisessa kontekstissa depolarisointi on keskeinen käsite hermosolujen ja lihassolujen toiminnassa. Solukalvon sisäpuolella on yleensä negatiivisempi sähköpotentiaali kuin ulkopuolella. Kun soluun saapuu ärsyke, ionikanavat avautuvat ja positiivisia ioneja virtaa solun sisään, mikä nostaa solukalvon sisäpuolen potentiaalia lähemmäs nollaa tai jopa positiiviseksi. Tätä solukalvon potentiaalin vähenemistä tai kääntymistä kutsutaan depolarisaatioksi. Tämä prosessi on välttämätön hermoimpulssien kululle ja lihasten supistumiselle.