Depolarisaatiolla

Depolarisaatiolla tarkoitetaan solukalvon jännitesähkökäyrän muuttumista siten, että solun sisäpuoli käy vähemmän negatiiviseksi suhteessa lepotilaan. Eläinsolujen lepotila on yleensä negatiivinen ja depolarisaation seurauksena sisäpuoli voi siirtyä lähemmäs 0 mV:ia tai jopa positiiviseksi. Tämä tapahtuu, kun kalvoa kontrolloivat ionikanavat avautuvat ja ionivirtoja syntyy: natrium- ja joskus kalsiumionit virtaavat soluun, jolloin sisätilan potentiaali nousee; myöhemmin kaliumkanavien avautuminen palauttaa tilan negatiiviseksi (repolarisaatio).

Neuronisessa sähköisessä aktiivisuudessa depolarisaatio käynnistää toimintapotentiaalin. Kun kynnystila saavutetaan, nopeasti avautuvat natriumkanavat johtavat suureen Na+-virtaan ja sisäpuoli muuttuu nopeasti positiiviseksi; tämän jälkeen natriumkanavat sulkeutuvat ja kaliumkanavat avautuvat, jolloin solun sisäpuoli palautuu negatiiviseksi.

Depolarisaatio on keskeinen osa lihasten ja erityisesti sydämen toimintaa. Skeletto- ja sydänlihaksissa depolarisaation seurauksena lihassolut supistuvat. Sydämessä depolarisaatio etenee johtoverkoston kautta ja saa aikaan sydämen sähköisen ja mekaanisen toiminnan. Elektrokardiogrammissa eteisten depolarisaatio näkyy P-aaltona, ventrikulaarinen depolarisaatio QRS-kompleksina ja lopullinen repolarisaatio T-aallon muodossa.

Depolarisaatio esiintyy myös sensorisissa ja muissa soluissa sekä elektrofysiologisissa tutkimuksissa; poikkeavuudet voivat liittyä patologioihin kuten epilepsiaan, iskemiaan tai rytmihäiriöihin. Mitattuna se ilmenee solukalvon jännitteiden muutoksina, esimerkiksi elektrodi- tai patch-clamp -tutkimuksissa.