Depersonalisaatioderealisointi

Depersonalisaatioderealisointi (DPDR) on dissosiatiivisen oireyhtymän ilmiö, jossa koetaan toistuvia tai pitkäkestoisia kokemuksia itsestä tai ympäröivästä todellisuudesta epärealisina ja vierauden tunteina. Depersonalisaatio tarkoittaa kokemusta itsestä erillään tai katseena itsestään ulkopuolelta, kun taas derealisaatio kuvastaa ympäristön epärealistisuutta, etäisyyttä tai unenomaisuutta. DPDR voi heikentää ymmärrystä omasta todellisuudestaan ja päivittäistä toimintaa.

Oireet voivat esiintyä jaksoittain tai kroonisesti ja ne voivat ilmaantua stressin, ahdistuksen, masennuksen, traumaperäisen stressin tai päihdekoekästen yhteydessä. DPDR on erityisen yleinen nuorilla aikuisilla ja se voi esiintyä osana toista dissosiatiivista oirekokonaisuutta tai muita psyykkisiä sairauksia.

Syyt ovat monitekijäisiä. Tärkeitä tekijöitä ovat aiemmat traumat, pitkäaikainen stressi sekä univaikeudet, ja neurobiologiset tekijät voivat liittyä aivoverkkojen toimintaan. DPDR voi ilmetä depersonalisointi-derealisaatio -häiriön yhteydessä tai muita oireyhtymiä vastaan.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja potilaan kuvaamiin oireisiin. Erotusdiagnostiikassa huomioidaan psykoottiset tilat sekä päihteisiin liittyvät tilat ja muut somaattiset syyt. Hoito keskittyy psykoterapiaan, kuten kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja maadoittaviin sekä trauma- tai mindfulness-pohjaisiin menetelmiin. Lääkitys ei ole ensisijainen DPDR:ssä, mutta masennusta tai ahdistusta voidaan hoitaa tarvittaessa. Toipuminen on yksilöllistä: osa kokee merkittävää paranemista, toiset kokevat oireiden jatkumoa pitkään.