Demineeraatio

Demineeraatio on prosessi, jonka tavoitteena on poistaa tai neutraloida maassa olevat miinat ja muut räjähtävät laitteet, jotta alueesta voidaan tehdä turvallinen ja käytettävissä. Se on keskeinen osa humanitaarista maatalous-, infrastruktuuri- ja jälleenrakennusprojektien turvallisuutta ja inhimillistä kehitystä.

Prosessi alkaa kartoittamisella ja riskinarvioinnilla, minkä jälkeen alue merkitään ja eristetään. Käynnissä on maaperän kartoitus, käsi- ja mekanisoidut poistotoimet sekä epäilyttävien kohteiden testaus ja varmistaminen ennen niiden hävittämistä. Tietojen keruu ja merkintä sekä paikallisen väestön riskin tiedottaminen auttavat estämään onnettomuuksia.

Työkalut ja tekniikat vaihtelevat. Käsin poisto, mekaaniset koneet kuten miinankylväjät ja jyrsimet, metallinpaljastimet sekä geofysikaaliset menetelmät kuten maaperän magneettikuvantaminen. Nykyään käytetään yhä enemmän koira- ja robottipohjaisia ratkaisuja sekä etäohjattavia laitteita, kun kartoitetaan ja poimitaan epäilyttävät kohteet. Kaikessa toiminnassa noudatetaan tarkkoja turva- ja laadunvarmistusmenettelyjä.

Demineraatio on kansainvälisesti koordinoitua ja standardoituja hankkeita: International Mine Action Standards (IMAS) ohjaa menetelmiä ja turvallisuutta. Yhteistyötä teollisuuden ja yleisen hallinnon välillä tekevät esimerkiksi HALO Trust, Mines Advisory Group (MAG) ja Norwegian People's Aid, sekä monissa kriisialueissa UNMAS. Kansainväliset seurannat, kuten International Campaign to Ban Landmines (ICBL) ja Mine Action Review, seuraavat edistymistä ja tilastoja. Potenteimmat lainsäädännölliset puitteet, kuten Ottawa Treaty, kieltäytyvät antipersonnel-miinojen käytöstä.

Demineeraatio on resurssi- ja aikaintensiivistä, ja se edellyttää pitkäjänteistä rahoitusta sekä paikallista koulutusta. Onnettomuuksien ja uusien epäilyttävien kohteiden riskit koskettavat sekä siviilejä että demineeraajia. Päämääränä on palauttaa maankäyttömahdollisuudet, elinkeinoelämä ja elinympäristöt sekä ehkäistä uusia onnettomuuksia.

---