Daktyyliä

Daktyyliä (dactyl) on metricalinen jalka, jolla on kolme satoa: ensimmäinen syllabi on painollinen ja pitempi kuin seuraavat kaksi, jotka ovat kevyempiä. Klassisen metrisessä järjestelmässä daktyyli merkitsee pitkän (painollisen) syllablen, jota seuraa kaksi lyhyttä syllablaa. Etymologisesti sana juontaa juurensa kreikan sanasta daktylos, “sormi”, kuvaten rytmin kolmen osan yhteyttä.

Classical prosodylla daktyyli on keskeinen osa daktyylisten mittojen järjestystä, erityisesti daktyylinen hexametri. Tämä mitta koostuu toistensa perään kertyvistä daktyyleistä, joihin voi tulla vaihteluita spondeiden eli pitkien sijasta vanhemman mittaosan lopuksi. Daktööliä käyttivät muun muassa kreikkalaiset ja latinalaiset eeppiset runot, kuten Homeroksen ja Vergiliuksen teoksissa.

Suomalaisessa runoudessa daktyyli ei ole hallitseva mittayksikkö, koska suomen kieli on rytmiltään melko silmäs-tasainen ja kuuluu pääasiassa korostus- tai tavumerkitykseen perustuvaan järjestelmään. Silti daktyylin käsite esiintyy akatemiellisissä kuvauksissa klassisesta mittauksesta sekä kääntäjien ja muunnelmien yhteydessä, kun tavataan etsiä tai jäljitellä klassista rytmiä.

Esimerkkejä daktyylistä rytmistä ovat englannin kielessä usein mainittu sana “carefully” (care-fully) tai “happiness” (hap-pi-ness), jossa ensimmäinen syllabi saa painon. Käytännössä daktyylin tunnusomaista on rytminen keveys ensimmäisen tanssi-askelen jälkeen. Substituutioita, kuten spondee- tai trokee-muunnoksia, voidaan käyttää rytmin vaihteluun samalla mittaa säilyttäen.