DSMluokitukset

DSM-luokitukset ovat psykiatrisen diagnoosin standardointijärjestelmä, jonka American Psychiatric Association (APA) julkaisee. Niiden tarkoituksena on tarjota yhteinen kieli ja kriteerit mielenterveyden häiriöiden diagnosointiin, tutkimukseen ja hoidon suunnitteluun. DSM- luokitukset ovat tärkeä väline sekä kliinisessä työssä että tutkimuksessa, ja niitä käytetään laajasti Yhdysvalloissa sekä monissa muissa maissa.

Historian näkökulmasta DSM on kehittynyt useiden vuosikymmenien aikana. DSM-I julkaistiin vuonna 1952, ja sitä seuranneet painokset (DSM-II, DSM-III, DSM-III-R, DSM-IV, DSM-IV-TR) tiivistivät ja selkeyttivät diagnoosikriteerejä. DSM-5 julkaistiin vuonna 2013, ja DSM-5-TR lisäsi vuonna 2022 päivityksiä kritiikkiä huomioiden sekä tarkennuksia viranomaisten ja tutkimuksen tarpeisiin. DSM-5:ssa poistui aiemmin käytetty monitasoinen Axes-järjestelmä ja siirryttiin kuvailevampaan, diagnostisten kriteerien painottamiseen sekä kulttuurisen formuloinnin huomioimiseen.

Rakenne ja sisältö: DSM-5 ja sen myöhemmät päivitykset ryhmittelevät häiriöt laajoihin kategoriaan, kuten mielialahäiriöt, ahdistuneisuushäiriöt, neurodevelopmentaaliset häiriöt, psykoottiset häiriöt, päihteisiin jatoihin liittyvät häiriöt sekä persoonallisuushäiriöt. Jokaiselle häiriölle esitetään diagnostiset kriteerit, mahdolliset tarkennukset sekä, tarvittaessa, kulttuurinen ja kehityksellinen huomio.

Käyttö ja vaikutus: DSM-luokituksia käytetään kliinisessä diagnosoinnissa, tutkimuksessa ja usein myös terveydenhuollon rahoituksen sekä tilastoinnin pohjana. Diagnostiset kriteerit voivat olla sidoksissa ICD-koodauksiin, mikä helpottaa kansainvälistä vertailua ja rekisteröintiä.

Kritiikki ja rajoitukset: Kritiikkiä herättävät muun muassa diagnoosien reliabiliteetti ja validiteetti, kulttuuriset tekijät sekä huoli liiallisesta lääketieteellistämisestä ja normienNormalisoinnista. DSM on jatkuvan päivittämisen kohteena, ja sen kehitystyö heijastaa sekä tieteellistä näyttöä että kliinistä käytäntöä.