DNAreparaatioihin

DNA-reparaatioihin viittaa solujen mekanismeihin, joilla korjataan vahinkoa DNA-molekyylissä. DNA on solujen perusrakenteen kantaja, ja sen eheys on elämän kannalta kriittinen. Vahinkoa DNA:han voi aiheuttaa ultraviolettisäteily, ionisoiva säteily, kemialliset aineet tai solun omat aineenvaihduntaprosessit. Ilman korjausta nämä vahingot voivat johtaa mutaatioihin, jotka voivat aiheuttaa syöpää tai muita sairauksia.

DNA-reparaatio tapahtuu useilla eri mekanismeilla, jotka ovat spesifisiä tiettyjen vahinkojen tyypille. Yksi yleisimmistä on **nukleotidien poisto-reparaatio (NER)**, joka korjaa UV-säteilylle altistumisen aiheuttamia rakenteellisia vikoja. Toinen tärkeä mekanismi on **base excision repair (BER)**, joka korjaa yksittäisiä emäksenvaihdoksia tai pienempiä rakenteellisia vikoja. **Double-strand break repair (HR ja NHEJ)** korjaa DNA-ketjujen katkeamia, jotka voivat syntyä säteilyn tai kemikaalien vaikutuksesta.

Solussa on useita proteiineja ja entsyymejä, jotka tunnistavat vahingot ja aktivoivat korjaustekniikat. Esimerkiksi **p53**-proteiini toimii solun kasvun ja jakautumisen säätelijänä ja aktivoi korjaustekijöitä, jos vahinkoa ei voida korjata. Jos korjaus epäonnistuu, solu voi jäädä toimintakyvytöntä tai kuolla apoptoosissa, mikä estää mutatoituneiden solujen lisääntymisen.

DNA-reparaatio on tärkeä myös evoluution kannalta, sillä se mahdollistaa geenien säilymisen ja välittymisen seuraaville sukupolville. Joissakin tapauksissa korjaustekijöiden toimintahäiriöt liittyvät perinnöllisiin sairauksiin, kuten xeroderma pigmentosumiin tai ataksiaan-telangiektasiaan. Tutkimus DNA-reparaatioiden mekanismeista on edelleen keskeistä syöpätutkimuksessa ja geneettisten sairauksien hoidossa.