DNAfragmentoituminen

DNAfragmentoituminen, tunnetaan myös nimellä DNA-murtuminen, on prosessi, jossa DNA-molekyyli hajoaa tai katkeaa yhdisteen tai yksittäisten nukleotidi-rakenteiden tasolla. Tämä ilmiö voi tapahtua luonnollisesti solujen välillä, esimerkiksi solukuolemassa tai DNA:n uudelleenjärjestelyn yhteydessä, tai sitä voidaan aiheuttaa ulkoisten tekijöiden kuten ionisoivan säteilyn, kemikaalien, virusten tai biologisten tekijöiden vaikutuksesta.

DNAfragmentoituminen voi olla joko kokonaisten kromosomien johtama tai yksittäisten DNA-molekyylien katkeaminen. Se voi esiintyä yksijuosteisena tai kaksijuosteisena hajoamisena. Tärkeä käsite genetiikassa ja bioteknologiassa, DNA:n murtuminen vaikuttaa esimerkiksi solujen perimän vakauteen, genomin uudelleenjärjestelyihin ja geenimuunteluprosesseihin.

Usein DNAfragmentoitumista tutkitaan laboratoriossa käyttämällä menetelmiä kuten electrophoreesi, jossa DNA-palojen pituutta voidaan arvioida. DNA:n fragmentaatio on keskeinen tekijä esimerkiksi DNA-sekvensoinnissa, genomin rakennetta tutkittaessa ja geneettisessä diagnostiikassa. Siksi kontrolloitu DNA:n murtamien, sekä luonnollisen että kehittyneen, ymmärtäminen on oleellista biotieteissä.

Vaikka DNA:n murtuminen voi olla haitallista solujen terveydelle ja perimän vakaudelle, sitä voidaan myös hyödyntää esimerkiksi DNA:sta valmistettavissa terapioissa ja bioteknologisissa sovelluksissa, kuten geneettisessä lääketieteessä ja molekyylibiologiassa.