DNAadduktioita

DNAadduktiot ovat DNA:n kovalenttisia modifikaatioita, jotka syntyvät, kun reaktiiviset metabolit tai muut kemialliset yhdisteet kiinnittyvät DNA:n emästen tai sokerifosfaatin ketjuun. Adduktiot voivat olla eksogeenisiä (vieraita yhdisteitä) tai endogeenisiä (solun omien prosessien tuloksia). Ne voivat muuttaa DNA:n rakennetta, estää replikaation ja lisätä mutaatioiden riskiä, jos niitä ei korjata.

Esimerkkejä eksogeenisista adduktiosta ovat aflatoksiini B1:n muodostamat adduktiot guaniiniin sekä benzo[a]pyrreeni diol-epoksidin (BPDE) muodostamat adduktiot guaniiniin. Endogeenisia adduktioita syntyy reaktiivisista hapetus- ja nitratiivisista yhdisteistä sekä lipidiperoksidaation tuloksista. Bulky-adduktion voivat estää DNA:n replikaation, kun taas pienemmät adduktiot voivat johtaa virheparitteluun mutaatioiden synnyssä.

DNAadduktiot liittyvät usein karcinogeneesiin; niiden kertymisellä ja korjausvasteella on keskeinen rooli mutaatioiden synnyssä. Korjausmekanismit riippuvat adduktiosta: suuria, bulky-adduktiot poistetaan nukleotidiexkision-reparoinnilla (NER); pienempiä adduktioita voivat korjata BER (base excision repair) tai muut reparatiiviset reitit; O6-alkyloituneiden guaniinin adduktiot korjaa usein MGMT.

DNAadduktiot toimivat biomarkkereina altistumiselle ja biologiselle vaikutukselle. Niiden määrää ja profiilia voidaan mitata useilla menetelmillä, kuten LC-MS/MS:llä, 32P-postlabelingilla ja immunologisilla menetelmillä. Adduktiot ovat tärkeä tutkimuskohde toksikologiassa, ekotoksikologiassa ja syöpätutkimuksessa.