DDLkyselyjä

DDLkyselyjä, eli Data Definition Language -kyselyjä, ovat SQL-lauseita, jotka määrittelevät tai muuttavat tietokannan rakennetta. Ne eivät käsittele tallennettua dataa, vaan muokkaavat skeemaa kuten taulukoita, sarakkeita, rajoitteita sekä indeksien tai näkymien määritelmiä. Yleisimpiä DDL-lauseita ovat CREATE, ALTER ja DROP sekä lisäksi esimerkiksi TRUNCATE, RENAME ja COMMENT ON (riippuen tietokantajärjestelmästä). Esimerkkejä: CREATE TABLE employees (id INT PRIMARY KEY, name VARCHAR(100)); ALTER TABLE employees ADD COLUMN email VARCHAR(255); DROP TABLE temp_data; CREATE INDEX idx_name ON employees (name).

DDL-kyselyt vaikuttavat suoraan tietokannan rakenteeseen, eivätkä palauta tavallisesti rivimäistä dataa. Niiden käyttö liittyy järjestelmän asennukseen, migraatioihin ja skeeman kehittämiseen. Ne eroavat DML-kyselyistä (Data Manipulation Language), jotka käsittelevät dataa, sekä TCL-kyselyistä (Transaction Control Language), jotka hallitsevat transaktioita. Transaktiosta riippuva käyttäytyminen vaihtelee: joissain järjestelmissä DDL on autocommit, toiset sallivat DDL:n osana transaktiota; PostgreSQLin DDL on pääasiassa transaktionaalista, kun taas perinteisessä MySQL:ssä osa DDL-komentoja aiheuttaa välittömän commitin.

Syntaksi ja tuetut komennot vaihtelevat tietokantajärjestelmästä toiseen (esim. MySQL, PostgreSQL, Oracle, SQL Server). Hyviä käytäntöjä ovat versionhallinnoidut migraatiot, varmuuskopiot ennen rakennemuutoksia ja testaus staging-ympäristössä. DDL-kyselyiden suunnittelussa huomioidaan ainakin oikeudet, mahdolliset lukitukset ja käytön aikatauttaminen, jotta rakennemuutokset eivät häiritse tuotantoa.