Cochleairemplantteja

Cochleairemplantteja ovat elektroniset lääketieteelliset laitteet, jotka mahdollistavat kuulon henkilöille, joilla on vakava tai syvä sensorineuraalinen kuulonalenemä. Laitteen toimintaperiaate perustuu sähköiseen stimulaatioon: sisäkorvaan sijoitettu elektrodiarray stimuloi auditiivista hermoa siten, että äänet voivat tulla kuuluviksi. Tämä ei ole normaalin kuulon vertailukelpoinen, mutta voi parantaa puheen ymmärtämistä ja ympäristön äänien erottelua.

Rungon pääosat ovat ulkoinen puheenkäsittelylaite, joka sijaitsee yleensä korvan takana, sekä sisäinen implantti, johon kuuluu vastaanotin/stimulaattori ja elektrodiarray. Ulkoinen laite kerää äänet, muuntaa ne sähköisiksi signaaleiksi ja lähettää ne langattomasti sisäiseen implanttiin, joka stimuloi kuuloaivokuorta.

Cochleairemplantteja harkitaan yleensä vakavan kuulonaleneman ja riittämättömän kuulokojeen hyödyn vuoksi. Arviointi sisältää audiologiset testit, yleisen terveydentilan sekä kuvantamistutkimukset ja kirurgisen riskin arvion. Lapsilla iän ollessa noin 12 kuukautta on yleinen aloitusikä, mutta käytännöt vaihtelevat.

Hyödyt ja rajoitteet vaihtelevat yksilöllisesti. Monille käyttäjille esiintyy parempaa puheen ymmärrystä ja äänten erottelua, erityisesti meluisassa ympäristössä. Täydellinen normaali kuulon palautuminen ei ole mahdollista; laitteen käyttö vaatii kuuloon tähtäävää rehabilitaatiota ja säännöllistä ohjelmointia (mapping).

Riski- ja ylläpitokäytännöt: leikkaus sisältää yleisanestesiaan liittyviä riskejä sekä mahdollisen infektion tai implantin toimintahäiriön. Jälkiseuranta on pitkäaikaista, ja laitteen ohjelmointi sekä mahdolliset päivitykset ovat osa arkipäivää.

Historia: moderni cochleairemplanttitekniikka kehittyi 1960–1990-luvulla. Pioneereina ovat mainittu Graeme Clark ja Ingeborg Hochmair. Nykyään markkinoilla on useita valmistajia, kuten Cochlear, MED-EL ja Advanced Bionics.