Cellulosederivaatit

Cellulosederivaatit ovat selluloosasta johdettuja yhdisteitä, joita saadaan kemiallisesti muokkaamalla selluloosan rakenteita. Selluloosa itsessään on polymeeri, joka koostuu glukoosiyksiköistä, ja se on kasvien soluseinien pääkomponentti. Derivatisointi muuttaa selluloosan alkuperäisiä ominaisuuksia, kuten sen liukoisuutta veteen ja orgaanisiin liuottimiin, sekä sen viskositeettia ja mekaanisia ominaisuuksia.

Yleisiä cellulosederivaatteja ovat esimerkiksi metyyliselluloosa, hydroksipropyylimetyyliselluloosa (HPMC), etyyliselluloosa ja selluloosa-asetaatti. Näitä aineita käytetään monilla teollisuudenaloilla. Esimerkiksi rakennusteollisuudessa HPMC:tä ja metyyliselluloosaa käytetään laasteissa ja laatoitusliimoissa parantamaan työstettävyyttä ja vedenpidätyskykyä. Elintarviketeollisuudessa niitä voidaan käyttää sakeuttamisaineina, stabilointiaineina tai emulgointiaineina.

Farmaseuttisessa teollisuudessa cellulosederivaatteja käytetään tablettien valmistuksessa sideaineina, hajotusaineina tai kalvoina päällystykseen, jotka voivat vapauttaa lääkeaineita hallitusti. Muita käyttökohteita ovat tekstiiliteollisuus, paperinvalmistus, maalit ja pinnoitteet sekä muovit. Derivaatin valinta riippuu käyttötarkoituksesta ja halutuista ominaisuuksista. Selluloosasta johdetut yhdisteet ovat yleensä biohajoavia ja peräisin uusiutuvista luonnonvaroista, mikä tekee niistä ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja monissa sovelluksissa.