Callbackpohjaista

Callbackpohjaista ohjelmointia kutsutaan myös tapahtumakäyttöön perustuvaksi ohjelmointitekniikaksi, jossa ohjelman suoritus käy läpi tiettyjä vaiheita tai tapahtumia, kuten käyttäjän syötteiden käsittely tai ulkoisten tapahtumien reagoiminen. Tekniikka perustuu siihen, että ohjelma voi suorittaa tiettyjä toimintoja vasta, kun ulkoinen tapahtuma, kuten käyttäjän painallus tai verkkopyyntö, on tapahtunut. Tällöin ohjelma "kutsutaan takaisin" (*callback*) suoritettavaksi, kun tapahtuma on havaittu.

Callbackpohjainen ohjelmointi on erityisen yleistä asynkronisissa ohjelmointitilanteissa, kuten verkkosovelluksissa tai reaaliaikaisissa järjestelmissä. Tekniikka mahdollistaa tehokkaan prosessien hallinnan, sillä ohjelma voi jatkaa muiden tehtävien suorittamista odottaen samalla ulkoisen tapahtuman toteutumista. Esimerkiksi verkkoselaimessa JavaScript-kielen callbackit mahdollistavat sivun lataamisen ja käyttäjän vuorovaikutuksen samanaikaisesti.

Callbackit voivat olla yksinkertaisia funktioita tai monimutkaisempia rakenteita, kuten promise-objekteja tai async/await-syntaksia. Yksinkertaisimmillaan callback on funktio, joka lähetetään toisen funktion parametrina ja suoritetaan myöhemmin, kun alkuperäinen toiminto on valmis. Esimerkiksi verkkopyyntö voi lähettää callbackin, joka suoritetaan vasta, kun vastaus on saatu.

Callbackpohjaisessa ohjelmointissa on kuitenkin haasteita, kuten callback-helmi (*callback hell*), jossa monimutkaisissa tilanteissa callbackit voivat sisäistää toisiinsa, mikä voi vaikeuttaa ohjelman lukemista ja ylläpitoa. Tämän ongelman ratkaisemiseksi on kehitetty modernempia tekniikoita, kuten promise-objekteja ja async/await-syntaksia, jotka tarjoavat selkeämpiä ja hallittavampia tapoja hallita asynkronisia toimintoja.