Bvitamiinivajeiden

B-vitamiinivajeet tarkoittavat B-ryhmän vesiliukoisten vitamiinien riittämätöntä saantia, imeytymistä tai käyttöä elimistössä. B-vitamiinit osallistuvat energiantuotantoon, hermoston toimintaan ja veren muodostukseen. Yleisimmät B-vitamiinien puutteen muodot ovat B1 (tiamiini), B2 (riboflaviini), B3 (niasiini), B5 (pantoteenihappo), B6 (pyridoksiini), B7 (biotin), B9 (foolihappo) ja B12 (kobalamiini).

Yleisiä oireita voivat olla väsymys, heikkous ja keskittymisvaikeudet, mutta yksittäisten vitamiinien puutteen oireet ovat erilaisia. Tiamiinin puute voi aiheuttaa beriberiä sekä harvinaisissa tapauksissa Wernicke–Korsakoffin oireyhtymää. Riboflavinin puute ilmenee suun limakalvojen ja kielen ärsytyksenä sekä ihottumana. Niasiinin puute johtaa pellagraan, johon kuuluu ihottumaa, suolisto-oireita ja dementiaa. Pantoteenihapon puutos on harvinainen, mutta voi aiheuttaa väsymystä ja iho-ongelmia. Pyridoksiinin puutos voi aiheuttaa anemiaa sekä hermostollisia oireita. Biotiinin puutos on harvinainen ja voi ilmetä hiustenlähdönä sekä ihottumana. Foolihapon puute aiheuttaa megaloblastiasta anemiaa ja kohottaa sokeri- sekä sikiöriskien, kuten neural tube -vikojen, riskiä raskaudessa. Kobalamiinin puutos johtaa megaloblastiseen anemiaan ja mahdollisesti neurologisiin oireisiin; se liittyy usein imeytymishäiriöihin tai pernisiöön anemiaan.

Riskitekijöitä ovat ikä, alkoholin runsas käyttö, suolistosairaudet ja vegaaninen ruokavalio (erityisesti B12). Diagnoosi perustuu veriarvoihin sekä B12:n, folaatin ja erityisesti homokysteiinin ja methylmalonihapon mittauksiin. Hoito sijoittuu vitamiinilisäykseen ja taustalla olevan syyn hoitoon sekä ruokavalion parantamiseen. Ennaltaehkäisy sisältää monipuolisen ruokavalion ja mahdollisten riskiryhmien kohdalla tarvittaessa täydennystä.