Bronkusrungojen

Bronkusrungot ovat keuhkojen ilmanjohtoverkon haarakkeita, jotka alkavat henkitorvesta ja johtavat ilman keuhkoihin. Ne muodostavat keuhkoputkiston haarautuvan puun, joka jakautuu suurista ilmatiehyistä yhä pienempiin ja lopulta keuhkoputkioleihin. Tämä verkko vastaa ilman kulun teiden alustavaa ohuemmaksi tekemistä sekä osaltaan ilman puhdistusta ja kosteuttamista.

Rakenne ja haarautuminen: Henkitorvesta lähtevät oikea ja vasen pääkeuhkoputki. Näistä kehittyvät lohkoputket, jotka palvelevat kutakin keuhkolohkoa, ja lohkoputkista edelleen segmenttiputket. Näiden jälkeen seuraa jatkuvaa haarautumista pienempiin ilmatiehin, joita kutsutaan pienemmiksi bronkioleiksi. Suuremmissa bronkuksissa on rustoa ja runsaasti sileää lihasta; rusto vähenee pienemmissä ja lopulta katoaa bronkiolien ja keuhkoputkioleiden alueella. Limakalvossa on pseudostratifioitua cilioitua epiteeliä goblet-soluineen sekä submukosaalisia rauhasia.

Toiminta ja toimintoihin liittyvät piirteet: Bronkusrungot toimivat ilman johtamisessa sekä ilmavirran säätelyssä. Ciliatulla epiteelillä ja limakalvolla on keskeinen rooli ilman epäpuhtauksien poistossa mucociliary clearance -mekanismin kautta. Sileä lihas mahdollistaa ilmavirtauksen muuttamisen esimerkiksi ärsykkeiden tai autonomisen hermoston vaikutuksesta.

Kliininen merkitys: Bronkusrungojen sairauksilla, kuten bronkitilla, astmalla ja kroonisen obstruktiivisen keuhkosairauden (COPD) epäilyllä, on merkittävä vaikutus hengitysvaikeuksiin ja hoitotoimenpiteisiin. Tulehdukselliset ja infektiot voivat furgoitua näiden rakenteiden ympärillä ja aiheuttaa lisäoireita.

Kehitys ja kehityksen huomioitavat seikat: Bronkusrungot muodostuvat sikiöaikana keuhkoputkiston kehityksen yhteydessä endodermistä, ja niiden haarautuminen etenee vaiheittain, tuottaen keuhkoputkiston haarautuvan verkoston.